Terveysaiheinen blogi muuttaa

Oletus

Hei kaikille, minusta ei ole kuulunut mitään, koska on ollut niin kiire elää ja opiskella!
Olen sitä mieletä että väkisin ei pidä tehdä mitään, varsinkaan tämän ikäisenä, joten olen ollut suosiolla hiljaa.

Olen kuitenkin kasannut samaan aikaa työhöni ja terveysasioihin liittyviä rakenteita ja nyt valmennustyöhön sekä muut hyvinvointiin liittyvät aiheet julkaisen tästä eteenpäin http://www.lovescio.com – sivustolla. Jos hyvinvointi ja muut juttuni ovat tähän mennessä kiinostaneet, suosittelen että siirryt seuraamaan tätä uutta sivustoa (myös WordPress-blogi).
Siirrän tähän uuteen blogiin myös kaikki täällä olevat terveysaiheiset vanhat bloggaukset.

Tänne jatkan kriittisempien ja henkilökohtaisempien juttujeni kirjoittamista (silloin kun on tuuletettavaa) , pyörittelen salaliittoteorioita tai sitten saatan poistaa koko blogin. Kuka tietää.

Ihanaa helmikuuta!

Oi Suuri Guru!

Oletus

Pienimuotoisessa henkisessä tapahtumassa voi sattua muutakin, kuin että kuulee hyvän luennon Rauni-Leena Luukaselta ja näkee Suomen kuuluisimman ufo-elokuvaohjaajan sopertelevan piirtoheittimen armottomassa valossa mustien silmälasien alta jotain outoa, jonka sävystä voisi päätellä ohjaajan korostavan jollain tavalla omaa erinomaisuuttaan dokumentintekijänä.

Image

Tapahtumassa voi myös haistaa viereisillä penkeillä istuvien makuukammaripoikien vaimean sukkahien, joka puskee ulos talvisaappaan ja housunkauluksen varresta.
Tämän pakottamana on pakko poistua auditoriosta ennen kuin 15 vuotta vanha dokumentti siitä, kuinka yliluonnollisina pidetyt kyvyt ovatkin normaaleja aisteja, ehtii edes kunnolla alkaa.

Suoraan pimeän auditorion ulkopuolella istuu vanha puolituttuni; Jukka Juntunen, joka on jo vuosia kunnostautunut valmistamalla ja markkinoimalla orgoniitteja, oudon näköisiä ja muotoisia kapineita, joiden tarkoituksena on muuntaa mm. sähkölaitteiden energioita siten, ettei niistä olisi terveydelle haittaa.
Minultakin löytyy kotoa muutama. En kuitenkaan ihan oikeasti tiedä toimivatko ne, mutta uskon siihen, että jos ajattelen niiden toimivan, niiden on pakko toimia. Eräänlaista uskomusterapiaa siis.
Hyvät ’vibat’ kuitenkin kotona tuntuisi olevan. Mutta milläs mittaat, kun ei sellaista mittaria ole keksitty?

90-luvun puolivälissä olin Amatsonia talkshow -ohjelman toinen puoli ja silloin pääsimme vaikuttamaan ohjelman sisältöön suhteellisen paljon. Henkilökohtaiset mielenkiinnonkohteeni ovat aina olleet jonkin verran mainstreamista poikkeavia ja siitä olenkin saanut kuulla kerran jos toisenkin. Amatsoniassa oli vieraana (tietenkin) tatuoija, henkiparantaja,  akupunkturisti, joogaohjaaja (Räisänen) ja dragshowssa esiintyviä ihmisiä ja kaikkea maan ja taivaan välillä.
Olen useasti ohjelman aikana ja sen jälkeenkin kuullut itseäni kutsuttavan ’kritiikittömäksi hörhöksi’ joka uskoo ja nielee kaiken, jonka päällä on henkisyyden tai vaihtoehtoisuuden leima.

Jaa, olen tainnut olla itsekin samaa mieltä välillä, koska olen kokenut, että mieleni taipuu mitä kummallisempiin uskomuksiin, oli sitten kyseessä maan ulkopuolinen elämä, vaihtoehtoinen lääketiede tai vaikkapa salaliittoteriat.

Image

Olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä ja kokeillut kummallisiakin ’hoitoja’, joilla on ollut tarkoitus olla oma funktionsa elämäni prosessissa, mutta en ole koskaan henkilökohtaisesti joutunut tilanteeseen, jossa minun rajojani olisi loukattu. Tai, jos tarkemmin ajattelee, ehkäpä olenkin, mutta olen itse kantanut niissä tilanteissa vastuun myös sen toisen puolesta, koska olen kokenut syyllisyyttä siitä, että olen itse hakeutunut tilanteeseen, jossa loukkaus tapahtuu.

Tänään jouduin todella outoon tilanteeseen.

Messuilla oli myös muita ’kojuja’, joissa oman alansa ihmiset esittelivät omaa työtään ja kihlattuni oli mennyt edeltä tutustumaan erääseen. Seurasin perässä ja näin pöydän luona naisen, jonka hämärästi tunnistin, mutta en saanut kuollakseni päähäni, että mistä.
Nainen keskusteli kihlattuni kanssa ja kun hän näki, että lähestyin pöytää, hän säntäsi sen takaa luokseni kädet levällään ja sanoi: ’Sain viestin että sinua pitää halata’. Olin hieman hölmistynyt, mutta annoin naisen halata. Se tuntui oudolta, sillä en yleensä halaa täysin tuntemattomia. Kysyin hieman hämmentyneenä että: ’kukas sellaisen viestin antoi?’

Koska en muistanut mistä tunsin naisen, kysyin hänen irrotettuaan otteensa hartioiltani, että tunnemmeko, koska hän vaikuttaa niin tutulta ja jos,niin mistä. Nainen vastasi että hän voi kertoa minulle sen privaatisti. Mitä? Sanoin nauraen, että ei minulla salaisuuksia ole, hän voi hyvin sanoa sen kihlattuni paikalla ollessa.

Tilanne päätyi siihen, että kihlattuni lähti paikalta seuraavalle kojulle ja jätti meidät, jolloin hän kertoi että olemme tavanneet baarissa.
No voi kauheata, baarissako?

En saanut vastausta, vaan hän tuijotti minua arvoituksellisesti, kuin haluten antaa ylihenkisen, ehkä jopa eteerisen vaikutuksen itsestään ja kertoi kuinka hänellä on minulle on ’viestejä’ odottamassa.

Olimme siis paranormaalimessuilla, joten tämä ei varmastikaan ole niin outoa, kuin miltä se kuulostaa, joten sanoin että antaa tulla vaan, jos siellä kerran jotain on odottelemassa.

Seurasi pitkä litania outoa sepustusta siitä, kuinka Äiti Maa ja Luojatar ja Ylösnousseet Mestarit ovat tekemässä täällä minulle jotain sellaista, jonka pitäisi auttaa minua olemaan läsnä rakkaudessa ja luovuttamaan vääristynyt egoni pois.
Jos kertoisin hänelle oikean nimeni, hänen oppaansa pääsisivät minun akashiseen kirjastoon sisään ja voisivat antaa minulle Oikeaa Tietoa itsestäni ja saisin tarvittavan Viestin elämääni.

Olen lukenut elämäni aikana erittäin paljon henkistä ja vähemmän henkistä kirjallisuutta, keskustellut jumalien kanssa, joogannut, meditoinut, syönyt raakaruokaa, opiskellut kiinalaista lääketiedettä, ollut vegaani, puolustanut heikompia ja välillä jopa auttanut heikko-osaisempia pienillä itse tehdyillä ruokalahjoituksilla. Tunnen Ra:n ja Sethin opit. Otan jopa parit kortit viikoittain omasta ja selvännäkijä-kihlattuni pakasta!

En ole pyhimys. Suutun usein; raivostuin viimeksi tänään siitä, että vaikka olen ollut yli 20 vuotta yrittäjä, tulen saamaan törkeän pientä eläkettä. Olen turhamainen ja pikkumainen ja hermostun aina, kun minua arvostellaan.
En ole mitenkään maallisuuden yläpuolella, enkä voi ylpeillä sillä, että olisin normaalia spirituaalisempi, kuin kuka tahansa muu, vaikka tiedänkin asiasta ehkä teorian tasolla ihan kiitettävästi.
Se, että olen käynyt Reiki II-kurssin, tuskin tekee minusta suurta henkistä Opettajaa.
Se että osaan tulkita lukuja tietokoneesta, ei tee minusta jonkun toisen elämän Osaajaa.

Kyllä minua ihan oikeasti kiinnostaa miten voisin olla läsnä rakkaudessa., mitä ikinä se tarkoittaakin.
Mutta uskokaa tai älkää, haluan ihan ITSE löytää siihen vastauksen jos en osaa vielä olla niin kuin ihmisen kuuluisi olla.
Se on minulle tärkeää, sillä haluan pystyä ymmärtämään omaa prosessiani, omaa mieltäni ja omia esteitäni ilman että joku muu määrittelee ne ’mielen vastustukseksi’ tai ’peloksi’.

En halua, että jossain messukäytävällä, joku koittaa tehdä minuun vaikutuksen kertomalla mestareistaan, oppaistaan sekä viestistään kysymättä ensin, olenko kiinnostunut. Ei, en ole. En vaikka se kerrottaisiin minulle kuinka hurmioituneena.
En ole kiinnostunut jonkun muun totuudesta tai halua elää jonkun valmiiksi pureksitun filosofian mukaan elämäni rakenteita.
En halua, että jonkun muun heikkona hetkenä adoptoima elämän/purku/menetelmä esitellään minulle ainoana tienä pelastukseen tai valaistumiseen.
En vaikka sen takia joutuisin ikuiseen kadotukseen.

Monilla vaihtoehtoisilla spirituaalisen tien ’näyttäjillä’ tuntuu olevan lähtökohtaisesti samantyyppinen röyhkeä kuvitelma oman tiensä erinomaisuudesta, kuin monilla valtaapitävien dogmaattisissa uskontosuuntauksissa.

Tällaisen ulkoistetun halleluuja-mentaliteetin alla makaa usein paljon mielipahaa ja kiukkua, joskus jopa raivoa, josta saa häivähdyksen esiin, kun uskaltaa kyseenalaistaa opin tai sen lähteen.
Hyvä guru sen sijaan ei koskaan suostu jalustalle vaan ymmärtää, että elämä on jatkuvaa kehitystä ja kaikki on liikkeessä koko ajan. Myös hänen ymmärryksensä.

Henkilökohtaisella tasolla arvostan eniten ihmisiä, jotka eivät ole liigafaneja eivätkä ratsasta valkoinen liina päässä toitottamassa asiaansa.

Elämme gurujen kulta-aikaa.
Koska joka päivälle ja viikolle tuntuu löytyvän oma guru, kannattaa miettiä kenen mietelauseita alkaa mantraamaan.Image

Silence!

Oletus

Olen reissannut Thaimaassa yli 30 vuoden ajan ja nähnyt monen asian muuttuvan sinä aikana, mutta yksi asia on ennallaan ja luulen että huolimatta suon päälle levittyvän Bangkokin hitaasta, mutta varmasta vajoamisesta huolimatta tulemme näkemään loppuun asti yhden asian muuttumattomana.

Muistan yhä edelleen ensimmäisen jalkahierontani Pattayalla vuonna 1980.
Se sattui niin paljon, että itkin ääneen ja ajattelin etten koskaan enää mene moiseen!
Jostain syystä kuitenkin pahimman tuskan laannuttua kokemus alkoi tuntua viehättävämmältä ja houkuttelevammalta ja huomasin askeleideni suuntaavan yhä useammin iloisesti kutsuvien thainaisten hierontakäsittelyyn.

Siihen aikaan reissasimme Hantan, Jukka Kajavan ja parin muun kanssa Thaimaassa harva se kuukausi ja matkustaminenkin oli luksusta, sillä silloin koneen takaosissa sai vielä polttaa tupakkaa ja juoda drinkkejä koneen käytävällä seisten.

Jalkahieronta maksoi tuolloin 200 THB, joka nykykurssilla on 6,5 €.

Uskokaa tai älkää, hinta ei olekaan muuttunut juurikaan kolmessakymmenessä vuodessa.
Tälläkin hetkellä käyn Samuilla päivittäin paikassa jossa ko. toimenpide maksaa saman summan huolimatta siitä, että riisin hinta on nelinkertaistunut, tuontipunaviini maksaa enemmän kuin Suomessa ja asuntojen hinnat ovat kiivenneet samalle tasolle Helsingin kanssa.

Ruoka-annoksesta saa halutessaan joissain paikoissa pulittaa jopa enemmän kuin Manhattanilla.
No, onneksi toki löytyy paikkoja, joissa syö vieläkin edullisesti; itse syön paikallisella torilla melkein päivittäin ja silmien edessä valmistettu tuoreista raaka-aineista tehty annos, kaksi maksaa riisin kanssa 1,30 – 4,00 euroa.

Mutta siis takaisin jalkahierontaan: itselleni Thaimaassa lomailemiseen kuuluu vahvasti juuri tämä päivittäinen rituaali; jalat myllytykseen!
Ja koska Suomessa voisi kuvitellakaan laittavansa päivittäin, edes viikottain 30-50 € hemmotteluun, johon liittyy pelkästään jalkojen käsittely, niin teen sen sitäkin suuremmalla innolla täällä ollessani.

Jos et ole koskaan käynyt refleksologilla, suosittelen lämpimästi, sillä se on paitsi miellyttävää – kunhan siihen ensin tottuu – myös terveellistä.
Väittävät (ja minulla ei ole syytä epäillä tätä) että ko. painelu ja käsittely vilkastuttaa aineenvaihduntaa, poistaa kuona-aineita, vähentää särkytiloja ja aktivoi kehon verenkiertoa.
Tämä perustuu siihen että hieronnassa painellaan jalan akupunktiopisteita ja aktivoidaan kehon toimintoja.

Tällä reissulla erityisen kipeä lihaksen ja laskimosuonen risteyskohta polven takana on saanut suuremmoista helpotusta taitavan kiinalaisen hierojan käsissä ja joogakin sujuu ihan toisenlaisella kepeydellä tämän johdosta.

Toki Thaimaassa saa myös kaikenlaista muutakin hierontaa kuten kaikki tietävät;
thai-hierontaa, öljyhierontaa, aromahierontaa, ruotsalaista hierontaa (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) ja uusin oli pelkkä käsien luiden painelu – vain muutamia mainitakseni.

Useinpiin hierontoihin saa seksuaalisen loppukliimaksin pienellä lisämaksulla halutessaan,
mutta koska ’Happy Ending’ ei ostettuna palveluna kuulu tyyliini, tyydyn tylsään mutta mielestäni niin ihanaan jalkanäpläykseen, johon ei juurikaan eksotiikkaa liity.

Ja kävelen ulos aina hymy huulilla!

Mayojen ja vähän muidenkin kalentereista

Oletus

Kalentereilla on erilaisia merkityksiä ja tarkoituksia, mutta kaikille yhteistä on se, että ne mittaavat odotusta tai aikaa, jolla on jokaiselle erilainen merkitys.

On Mayojen kalenteri, gregoriaaninen kalenteri,  Hidžri-kalenteri ja esimerkiksi buddhalainen vuosikalenteri, joka onkin jo yli viisisataa vuotta meitä edellä.
Uusimman tiedon mukaan astrologisesta kartasta puuttuu lohikäärmeen aikaa mittaava symboli, joten kaikki luonne- ja yhteensopivuusanalyysit menevät pahimmassa tapauksessa uusiksi. Voi sitä tulevaa työn määrää.
Google-kalenterikin muuten löytyy.
Ja sitten on tietysti joulukalenteri, jonka kaikki kristityt ainakin tietävät ja jota monet käyttävät vaikka sen merkitys onkin ehkä tärkeämpi lapsena, varsinkin jos luukkuihin on piilotettu eläinkuvioisia suklaapaloja.

Sitten voi myös tehdä oman kalenterin sille odotusajalle, jolle haluaa antaa erikoismerkityksen.

Läheinen ystäväni antoi minulle lahjaksi yksinkertaisen kalenterin, jonka oli kekseliäästi näpertänyt lomahotellin kirjekuoresta.

Odotuskalenteri

Kuoreen on tehty kynsisaksilla 16 pientä pyöreää avattavaa luukkua, joiden alle on piirretty lyijykynällä erilaisia odotuksenajan symboleita, jotka sitten paljastuvat sitä mukaa kun avaan niitä.

” I had tended to view waiting as mere passivity. When I looked it up in my dictionary however, I found that the words passive and passion come from the same Latin root, pati, which means ”to endure.” Waiting is thus both passive and passionate. It’s a vibrant, contemplative work. It means descending into self, into God, into the deeper labyrinths of prayer. It involves listening to disinherited voices within, facing the wounded holes in the soul, the denied and undiscovered, the places one lives falsely. It means struggling with the vision of who we really are in God and molding the courage to live that vision.”

SUE MONK KIDD, When the Heart Waits

Maailman kekseliäin lahja sille, joka odottaa jotain isoa ja tärkeää tapahtuvaksi.
Ja kyllä odottaminen on nyt mukavaa.
Enää 15 yötä, muuten.

Kiitos Oda!

Merkityksetön presidentti

Oletus

Kun presidentinvaaleista Suomessa tehdään tällainen haloo aikakautena, jossa muumimamman kotoisaksi kokemamme hahmon poliittinen valta on europolitiikkaan siirtymisen myötä tehty täysin merkityksettömäksi, on jokaisen syytä mennä itseensä ja miettiä, miksi edes pitäisi olla mielipide koko asiasta.

Mutta, näyttää pahasti siltä että minullakin on. Onneksi lyhyt sellainen.

Minulle kyseessä on pelkkä nukkevaali, jolla ylläpidetään demokratian kuvitelmaa siitä että presidentti olisi vielä tänäkin päivänä hahmo, jonka valinnalla olisi joku tärkeä nationalistinen merkitys ajassa, jossa markka ja liira ovat jo naimisissa ja tie kohti liittovaltiota tuntuu olevan väistämätön.

Minulle naurettiin kun 5 vuotta sitten ensimmäisen kerran puhuin tulevasta EU-presidentistä. Silloin kukaan ei halunnut uskoa siihen että euroopassa olisi tällainen kuuna päivänä mahdollista. Ei naura enää.

Suomessa kaikki alkeellisimmatkin humanisteiksi tunnustautuvat tappelevat kynsin ja hampain Soinin johtamaa junttipuoluetta vastaan argumentein, jotka osoittavat kaikkea muuta kuin älyä. Juntti talks, another one answers.
Koko Suomen älymystö tappelee tunneperäisiin reaktioihin nojaten kaiken maailman hakkaraisia vastaan puolustaen raivoisasti homoehdokkaan valintaa tasa-arvoon tai ihmisoikeuksiin vedoten. Sapelit kalisevat ja myrkky lentää suupielistä.

Haluamme antaa koko maailmalle kuvan siitä että Suomi on sivistynyt, edistyksellinen ja suvaitseva maa, jossa naistenkin äänioikeus on jo itsestäänselvyys.
Homotkin saavat jo kävellä käsi kädessä kadulla.
Onhan se jo jotakin, vai kuinka?

Ja huuto ja riitely ja iva jatkuvat loputtomiin ja yhtäkkiä ”suvaitsevista” ihmisistä on tullut sananvapauden pahimpia kriitikkoja.
Kukaan ei halua ainakaan julkisesti tunnustautua juntiksi metsäläiseksi, onhan meillä kaikilla jo sentään internet-yhteys, iso asuntolaina kaupungissa ja olemme globaalissa tajunnan verkossa yhteydessä 24/7. Ja huomiomme on juuri siellä missä sen ei tulisi olla.

”If your opponent is of choleric temperament, seek to irritate him.” – Sun Tzu, Art Of War

Minulle koko tämä vaalimouhotus on pelkkää merkityksetöntä silmälumetta, jonka tarkoitus on osaltaan johtaa ajatuksemme harhaan huomattavasti tärkeimmistä asioista ja saada eripuraisuutta aikaan, samaan aikaan kun muualla eurotaloutta kipataan kaatopaikalle, lainsäädännöllä rajoitetaan itsemääräämisoikeutta esimerkiksi omaan terveyteemme liittyen, pankkiirit varastavat rahamme ja köyhyys ja epätasa-arvo lisääntyvät.
Ja me puhumme nyt sivistysvaltioista.

Minun on nyt hieman vaikea nähdä Suomen presidentin roolia valtion virallisena maskottina ihan oikeassa valossa.
Taidan tarvita apua tässä.
Uskon tarvitsevani eheytyshoitoa. Anyone?

Art & Travel

Oletus

Kun nopean ja leppoisan Hki-Bangkok lennon jälkeen sain vielä sujuvasti Thai Airwaysin jatkolennot Phuketiin vaihdettua aikaisempaan, olin erittäin tyytyväinen kun mielessäni olin perillä peräti puoitoista tuntia aiemmin.

Toisin kävi.
Yksityistaksin sijasta otin kentältä hotelliin kimppa-minibussi-kuljetuksen joka on 10 kertaa  halvempi kuin yksityinen (joka ei ole kallis sekään) ja lopputuloksena oli, että olin todennäköisesti myöhemmin perillä hotellissa, kuin jos olisin tullut alkuperäisellä myöhäisemmällä lennolla, käynyt syömässä ja jalkahieronnassa ja vasta sitten saapunut perille hotelliin.

 

 

 

Lentokentältä hotelliini on n. 40 minuutin ajomatka ja meidän kuskilla se kesti 3,5 tuntia.
Pakko aina välillä vetää henkeä ja muistuttaa itseään kahdesta asiasta: nyt ei ole kiire (paitsi että on kauhea nälkä ja janottaa ja pitäs päästä vessaan) ja  thaimaassa aikataulut ovat suhteellinen käsite.

Ennätys sekin.
Noh, onneksi ehdin ottaa Suvarnabuhmin domestic-osiolla nämä hienot kuvat, niin oli jotain ihailemista bussimatkan ajan.

Nämä näyttävät olevan osa suuren thaimaalaispankin yksityiskokoelmaa.
Valitettavan moni käveli niiden ohi, ilmeisesti huomaamatta kuinka kauniita teokset olivat.